Suo on maan ja veden välinen tila. Kultuurillisesti merkittävän paikka, josta melkein jokaisella suomalaisella on muistoja. Työn ja raadannan paikka mutta myös mystinen ja pelottavakin. Halusimme näyttää suon hyvinvoininnin. Loimme suolle tilan yhdessä viiden perinnehoitajan kanssa ja tutkimme haastatteluin ja valokuvaamalla heidän suosuhdettaan. Myös näyttelystä muodostui moniaistisen kokemisen ja jokaisen kävijän vuorovaikutuksellinen tila.
Perinnehoitajien suhde luontoon on vahva. Omassa Pro gradu -tutkimuksessamme olemme pohtineet sekä sanallistettua tietoa että sitä, mikä perinnehoitajien kohdalla on siirtynyt käsillä tekemisen tiedoksi ja taidoksi että ammantaneet hiljaisesta tiedosta vaikutelmia.
Astelimme perinnehoitajien kanssa heidän valitsemallaan koillismaalaisella suolla yhtäläisesti historiallisen kehityksen, kansan tarinoiden ja ympäristön muutosten kerroksellisen ja alati muuttuvan varaston joustavalla pinnalla.
Suo on aina suomalaista lähellä, vaikka ei se houkuttelisi uljaudellaan tai mahtipontisuudellaan. Silti se on jäänyt metsän ja järven tarinoiden varjoon, vaikka peittääkin Suomen pinta-alasta yhä kolmannesosan. Unohdettu suo on luonnontuotteiden aarreaitta, kansantarinoiden ja loitsujen tyyssija ja ympäristössä ja luonnossa tapahtuvan muutoksen varasto. Suon voi nähdä kuvastavan kerroksellisuudessaan myös ihmisen alitajuntaa.
Maisteriopinnojen projektityö syntyi yhteisesti Linda Sainion ja Anu Tossavaisen kanssa. Omat erilaiset suosuhteemme kohtasivat viiden paikallisen perinnehoitajan tuntemukset suosta. Luonto, parantaminen ja suo paikantutkimuksen näkökulmasta loivat monitasoisen verkoston, jonka vuoropuhelua tutkimme taideperustaisen toimintatutkimuksen keinoin.
Maisteriopinnojen projektityö syntyi yhteisesti Linda Sainion ja Anu Tossavaisen kanssa. Omat erilaiset suosuhteemme kohtasivat viiden paikallisen perinnehoitajan tuntemukset suosta. Luonto, parantaminen ja suo paikantutkimuksen näkökulmasta loivat monitasoisen verkoston, jonka vuoropuhelua tutkimme taideperustaisen toimintatutkimuksen keinoin.
Jokaista perinnehoitajaa kuvattiin hänen valitsemallaan suolla. Moniaistisesti koettu yhteisöllinen kuvaussessio tuotiin Kuusamon kansanparannuspäivien aikana Kuusamotalon Kaamos-galleriaan makujen, tuoksujen, äänten ja kosketuksen kera välittämään kuvattaviemme suon tuntoja.
Alla Linda Sainion kuvakooste näyttelystämme sekä lehtileikkeitä ja kävijöiden palautetta.
